Tää biisi tuo mun tunteet esiin.
En niin ku haluis avautuu, mut kerran ku alotin niin kerron loppuun.
Joo olen tehnyt virheitä esim. jättänyt jonkun ilman syytä, mutta pyytänyt siitä miljoona kertaa anteeksi.
Miksi hän ei halua sopia?
Tai jos sovitaan niin, pysytään ns. kavereina mutta ei puhuta, eikä halata kun nähdään.
Eniten mua ärsyttää, kun yrität puhua niin hän välttelee sua ?
Miks pojat ei voi vaan unohtaa ja antaa olla, mut ei, kun niitten vaa pitää muistella menneitä.
En kyllä puhu vain pojista, on tytötkin semmosii, jotka eivät anna anteeks helposti.
Mut en silti ymmärrä, jos se on mennyttä eikä mitään vakavaa, miks sitä ei voi unohtaa ja jatkaa eteenpäin?
NO mut anyway.
Oon taas kerran ihastunut ja en tiedä mitä tehdä, mutta musta tuntuu et mun on turha yrittää mitään.
Ja aina kun kuuntelen tota biisii nii tulee vanhat ajat tulee mielee, ja et teen samoi virheit taas.
Vaikka kaikki sanoo, että "virheistä oppii" mä vaan teen niit koko ajan ja en opi.
Enkä haluis enää pilaa toisten elämää, ja tulla haukutuksi.
Muutenkin joutunu monta kertaa kuuntelee, kun musta puhutaa paskaa selän takana.
No mut mulle khyl on iha sama, mitä must ajatellaa, jos et hyväksy mua tälläsenä,
niin voit painua johonkin muualle.
Koska emmä kenenkään vuoks ala muuttuu.
Näitten biisien ansiosta jaksan yrittää & välittää!
Jaksan jatkaa eteenpäin ja en kato taakse.
Mitä siine jää, ei tuu enään olemaan lähelläni.
Anteeksi annan jos pyydät, muuten voit unohtaa mut.
Aijon viel olla sulle tärkeä.
Sen luvata voin sulle!
Boy i hope someday you will feel the same!
And you will be mine!
Missä te kaikki ootte, kun tarviin teitä?
Olen ollut jo pitkään yksin, en välttämättä jaksa tälläst menoo enään.
Tarviin teidät lähelleni, tuekseni.
Miks lähitte?
Miks jätitte mut, keskelle ei mitään?
Tulkaa takas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti